top of page
  • Writer's pictureAnna Lindh

Silkkiä ja unelmia

Päivitetty: 13. maalisk.

Kun olin 14 vuotias osallistuin mallikurssille, jonka luennolla katsoin silmät loistaen vaatesuunnittelijaa, joka piti meille luentoa. Sillä samalla hetkellä tiesin, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Ja siihen olen pyrkinyt kaikki nämä vuodet. Nyt olen 40-vuotias ja olen juuri perustanut yritykseni. Yritykseni suunnittelee, kaavoittaa ja tekee vaatteita naisille ja lapsille. Olen erikoistunut hääpukuihin, iltapukuihin ja juhlapukuihin. Tarjoan myös stailaus, muodistus ja vaatteiden korjauspalveluita.

Mutta mennäämpä ajassa hiukan taaksepäin. Kun olin pieni tyttö ja minulta kysyttiin mitä haluat tehdä tulevaisuudessa, niin vastasin, että haluan hoitaa lapsia. Kuten varmasti jokainen tyttö haluaa.


Hetken päästä unelmat vaihtuivat ja halusin tulla malliksi ja sen jälkeen suunnittelijaksi. Isäni on arkkitehti ja isoisäni oli taidemaalari. Lapsena katsoin, kun isäni piirsi ja se oli minusta todella hienoa. Minä myös piirsin paljon. Isoisälleni oli todella tärkeää, että piirrän oikein. Muistan kuinka saatoin piirtää oravaa tuntikausia saadakseni siitä täydellisen. Isoisälläni oli yksi tärkeä ohje: viivaa ei saa ikinä kumittaa, vaan päällä pitää piirtää parempi viiva. Näin oppii. Se on hyvä ohje kaikin tavoin. Kun aloitin koulun, halusin tehdä pukuja itselleni ja barbeille. Äitini mielestä oli uskomatonta, kuinka saatoin viettää tuntikausia leikaten ja ommellen pukuja lakanakankaasta. Olen perinyt lahjan varmasti isoäidiltäni. Siitä lähtien olen tehnyt vaatteita. Ensin tein pukuja ilman kaavaa. Laitoin kankaan lattialle, leikkasin, ompelin, kokeilin pukua kunnes lopputulos oli haluttu. Tämä oli tekniikkani, kunnes lähdin opiskelemaan vaatesuunnittelua lukion jälkeen. Puvun muotoilu mallinuken tai mallin avulla on edelleen tärkeää minulle. Tällä tavalla teen kaikista kokeellisimmat puvut. Kun valmistuin pukuompelijaksi päätin, etten ikinä ala ompelemaan vaatteita. Mutta juuri sitä rupesin tekemään. 6 kuukautta valmistumiseni jälkeen ompelin. Aloitin housuista. Tästä minulla oli eniten kokemusta. Olin vuosia tehnyt itselleni housut, koska en löytänyt kaupasta sopivia. Näin siis aloitin. Muistan edelleen asiakkaan ilmeen, kun hän sai housut, jotka todella istuivat. Muistan edelleen asiakkaan hymyn, kun hän sai todella hyvin istuvat housut. Nuo onnelliset katseet ovat syy, miksi teen pukuja. Ajatus, että voin tehdä omilla käsilläni jotain, mikä saa jonkun onnelliseksi on todella tärkeää minulle. Vaatteita, jotka todella istuvat ja jotka näin antavat ihmisille itseluottamusta.


Minulla on 2 ihanaa poikaa. Tämä kertoo, että myös ensimmäinen unelmani toteutui. Pojat ovat opettaneet minulle paljon. Tein pojilleni kastepuvun. Käytin kastepukuun oman hääpukuni kankaita. Kastepuvun merkitys oli sanoin kuvaamaton. Nyt poikani ovat jo vähän isompia ja minulla on rohkeus toteuttaa toinen iso unelmani. Unelmat on tehty toteutettavaksi.




Toivon sinulle onnenhetkiä päivääsi. Olkoon päiväsi kuten silkki: kaunis, seesteinen ja auringossa hehkuva.  Rakkaudella, Anna



2 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page